Sallalaisia olympiaedustajia

Sallalaisista urheilijoista muutamia on vuosien saatossa valittu olympiaedustajiksikin.

Ensimmäinen olympiaedustaja oli Olavi (Olli) Remes. Hän oli syntynyt Iisalmessa, mutta tuli 1930-luvun alussa Kuolajärvelle rajavartioston palvelukseen. Olli Remes kuului sotilaspartiohiihdon olympiahopeaa saavuttaneeseen Suomen joukkueeseen 1936 talviolympialaisissa Garmisch-Partenkirchenissä Saksassa. Olli Remes on Mannerheim-ristin ritari ja hän kaatui 1942 Itä-Karjalassa. Vuonna 2014 hänestä julkaistiin elämänkertateos, jonka kannen kuva oheisista kuvista ensimmäisenä.

Vuoden 1960 talviolympialaisissa USA:n Squaw Valleyssa Suomea edusti sallalainen Martti Meinilä, joka sijoittui ampumahiihdossa kahdeksanneksi toiseksi parhaana suomalaisena. Toisessa kuvassa on noiden kisojen Suomen olympiajoukkue. Martti Meinilä seisoo edessä istuvista naisista 2. vasemmalla olevan naisen takana. Kolmannessa kuvassa Martti Meinilän diplomi olympiakisoista.

Vuoden 1964 talviolympialaisissa Itävallan Innsbruckissa Suomen edustajana ampumahiihdossa varamiehensä oli Sallassa syntynyt Pentti Aatsinki.

Lisäksi voidaan mainita, että sallalaista Salla Speed Team seuraa edustaneet toispaikkakuntalaiset Tarja Mulari ja Camilla Hackmanin-Uski olivat Suomen edustajina nopeuslaskussa Albertvillen talviolympialaisissa 1992 Ranskassa. Kisoissa laji oli mukana näytöslajina. Tarja Mulari voitti kultamitalin.

Teksti Kaarlo Kantola

 

 

Jaoston yhteystiedot

Alppijaosto jäsenet
Päivi Virkkula(pj)
Arto Tuuha
Leo Myllylä
Kalevi Korhonen
Salla Hautajärvi

Yhteystiedot:
Päivi Virkkula
puhelin; 040 – 593 3937
s-posti;  paivi.virkkula(at)kolumbus.fi

Kilpailuinfo / Race Info 2021

Salla Midnight Trail Run 19.-20.6.2021

 

 

Jo viidennen kerran juostaan Sallatunturin ja Ruuhitunturin upeissa maisemissa yöttömässä yössä. Reitit ovat vanhat tutut noin 10 ja 24 kilometriä.

Iltapäivällä on lasten oma maastojuoksukisa.

On June 2021 will be the 5th time for Salla Midnight Trail Run-event under the midnight sun in the beautiful landscape of Sallatunturi and Ruuhitunturi.
The track will be the same as before; about 10 and  24 kilometers.

There will also be an own event for children in the terrain run at the afternoon, before midnight run.

Kilpailukeskus on Sallatunturissa EP-rinteen alla. Huoltotilat ovat Sallahallilla.

Sarjat M, N ja 10 km joukkuekilpailu (3 henk)

Sallatunturin ympäristössä juostaan kauniissa maisemissa 24 km polkujuoksukisa teknisillä ja osaksi jopa haastavilla poluilla. Reitillä on luonnonkaunista juostavaa polkua, pitkospuita, juurakkoa ja kivikkoa. Nousu- ja laskumetrit, joita on n 460 m, kertyvät Ruuhitunturin ja Pirttivaaran ylityksistä.

Lyhyempi 10 km kisa juostaan hyväkuntoista kumpuilevaa polkua, Reitiltä löytyy myös pitkospuu osuuksia. Reitti soveltuu kaiken ikäisille ja kaiken kuntoisille luonnossa liikkujille.

Uutuutena tapahtumassa joukkuekisa 10 km matkalla. Ilmoita kolmen hengen joukkue, läpäise reitti ja jännitä lopputuloksia, joihin lasketaan kaikkien joukkueen jäsenten yhteisaika.

Reitin varrella on kaksi juomapistettä 24 km:n matkalla ja yksi 10 km:n matkalla.

Osallistumismaksut / Race fee
10 km      20,00 €
24 km      40,00 €

Jälki-ilmoittautumiset 31.5.2021 jälkeen, lisämaksu 5,00€

Maksettava ilmoittautumisen yhteydessä Sallan Karhujen tilille:
FI29 5409 0050 0641 59

Lasten sarjoihin ei ole osallistumismaksua.

Ilmoittautuminen / Entries;
Salla Midnight Trail Run

Lasten kilpailuun ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset 31.5.2021 mennessä.

Tiedustelut / More info
saka.suunnistus@gmail.com

Facebook

Aikataulut

19.6.2021
12:00 Kilpailutoimisto aukeaa
The raceoffice will be opened
18:00 Lasten kisa
The Kids Race
21.00 Lähtö 24 km / Start 24 km
21:15 Lähtö 10 km / Start 10 km

 

Palkintojen jako heti tulosten varmistuttua
The price giving ceremony just after the race

Ravintolat Sallatunturissa: Keloravintola avoinna lauantaina klo 14-22 ja sunnuntaina klo 12-22.

A´la Carte Kiela avoinna joka päivä klo 17-21

Papana pupi avoinna joka päivä klo 9-22

Tervetuloa Sallaan
Welcome to Salla

 

Jaoston toimintaa

Suunnistusjaosto

rastilippuSeurassa toimii aktiivinen suunnistusjaosto.

Kaikki kiinnostuneet voivat olla yhteydessä jaoston puheenjohtaja Jussi Seppäseen, joka antaa tarkempia tietoja toiminnasta. Mukaan tarvitsemme henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet järjestämään mm kuntorasteja.

Vuoden 2023 toimintaa:

*Karhurastit maanantaisin alkaen lumien sulettua eri puolilla Sallaa
*Osallistuminen Jukolan ja Venlojen viestiin
*Suunnistusopetusta lapsille
*Kansallinen kilpailu 8.-9.7. Sallatunturissa, toimijoita tarvitaan !

Suunnistusjaoston jäsenet
Jussi Seppänen (pj)
Maarit Tervo
Hannu Auvinen

Yhteystiedot:
Jussi Seppänen
puhelin; 0400 – 840 907
s-posti; saka.suunnistus@gmail.com

Tervetuloa mukaan toimintaan!

 

Tietojen kerääminen

Sallan Karjujen historia sivulle kootaan Sallan Karhujen historiaa lähes 90-vuoden toiminnan ajalta. Mikäli sinulla on valokuvia tai artikkeleita seuramma toiminasta, niin otamme niitä mielellään vastaan. Tiedostoja ja valokuvia voi lähettää sähköpostilla seuran sihteerille osoitteen: saka.sihteeri@gmail.com

Kaarlo Kantola

Ensimmäiset tarinat on kirjoittanut Kaarlo Kantola.
Kaarlo on syntyisin Sallasta, mutta lähti oppikouluun Kemijärvelle 11-vuoden ikäisenä, koska Sallassa ollut vielä silloin oppikoulua. Nykyisin Kaarlo asuu Rovanimellä ja hän on koulutukseltaan  diplomi-insinööri

Karhujen talon historiaa

Kaarlo Kantolan artikkeli julkaistu Koti-Lappi lehdessä 23.2.2017

SALLAN KARHUJEN KARHULA

Urheiluseuroille, nuorisoseuroille ja monille muillekin yhdistyksille toimitalon rakentaminen ja ylläpito oli vuosikymmeniä sitten osa suomalaista seura- ja yhdistystoimintaa. Seurantalot olivat sosiaalisuuden, luottamuksen ja yhdessä toimimisen ilmentymä. Ajan kuluessa etenkin pienillä paikkakunnilla väestön vähetessä ja ikärakenteen muuttuessa toiminta on ymmärrettävästi hiipunut.  Seurantaloja  on myyty muuhun käyttöön taikka purettu. Tällainen kohtalo oli myös Sallan Karhujen talolla Karhulalla.

Viime sotien aikana Sallan Karhujen toiminta oli monen muun urheiluseuran tavoin pysähdyksissä. Melko pian sen jälkeen kun alkoi varmistua kirkonkylän paikka Märkäjärven kylään, seura herätettiin henkiin. Ensimmäisiä hankkeita seura-aktiiveilla oli saada oma toimitalo.

Suunnitellun toimitalon paikaksi saatiin ostettua Pelto-Takalan tilasta, Heikki Abiel Vaaralan perikunnalta n. 3000 m2:n tontti nykyisen Tapulintien varrelta. Aluksi tontille siirrettiin Kallungista ilmavalvonnan käytössä ollut parakki. Parakin hankinta ja siirto suoritettiin yhteistyössä maamiesseuran kanssa, jolloin harkittiin myös seuran nimen muuttamista muotoon Maakarhut. Ajatuksesta kuitenkin melko pian luovuttiin. Siirretty Maakarhulaksi kutsuttu rakennus palveli usean vuoden ajan tarkoitustaan.

Uuden ajanmukaisen seurantalon pystyttäminen oli kuitenkin vireillä koko ajan.1950-luvun alun kesällä saatiin puutavara ajettua rakennuspaikalle. Märkäjärven isänniltä ja Kemiyhtiöltä lahjoituksina saatujen rakennuspuiden kaato- ja uittotöiden talkoisiin osallistui 50-60 miestä. Puutavaran sahasivat rakennustarvikkeiksi Esko ja Kaino Onkamo omistamallaan kenttäsirkkelillä. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin seuraavan vuoden heinäkuussa. Urakoitsijoina toimivat Kelloselän miehet Tauno Aatsinki, Olavi Meinilä ja Väinö Puttonen, kaikki seuran aktiivijäseniä. Heidän osuus oli vaativammat työt, muilta osin talkootyöt näyttelivät huomattavaa osaa. Parhaimpina aikoina oli töissä lähes 30 miestä ja naista sekä 3 kuorma-autoa.

Rakennus valmistui vuoden 1953 marraskuussa ja toimitalon nimeksi tuli Karhula. Pienet keskeneräisyydet saatettiin loppuun myöhemmin, jolloin ulkoseinät saivat valkoisen maalinsa. Ulkoseinälle maalattiin myös seuran merkki, jossa tunturisilhuetti ja karhut kuvaavat hyvin Sallan maiseman ja sen vireyden ja tahdon, mikä parhimmillaan vallitsi seuran jäsenten keskuudessa.

Karhula 1979 Kuva Lapin Kansan arkisto

Talon ulkomitat olivat 24×10 m, juhlasali oli 15×10 m suuruinen ja näyttämötila 5×10 m. Eteisen yläpuolelle oli sijoitettu pieni ravintolatila. Talo varustettiin sähkölämmityksellä. Rakentamisen hinnaksi kalusteineen  tuli n.4,5 milj. mk (140 000 €). Tuntuvina helpotuksina kuluihin saatiin lahjoituksia niin yksityisiltä kuin liikkeiltäkin.  Juhlasaliin yleisöä varten tarvittavat istuimet hankittiin Kouvolan teatterilta, joka kauppasi niitä uusiessaan kalustoaan. Sallan Karhuille istuinten hinnaksi tuli pelkästään rahtikulut.

Uuden toimitalon vihkiäisiä juhlittiin 29.11.1953 yli 300-päisen yleisön läsnäollessa. Tyytyväisin mielin saattoi seuran silloinen puheenjohtaja, kelloseppä Väinö Kuitunen esitellä seuran sodanjälkeistä toimintaa ja valmistuneen talon rakennusvaiheita.  Musiikkiesityksistä huolehti Kemijärven VPK:n torvisoittokunta. Juhlan lauluesityksiä säesti nuori 16-vuotias neitonen Marketta Alajoutsijärvi, joka tunnettiin myöhemmin iskelmälaulajana taiteilijanimellä Marketta Joutsi. Reilun kuukauden kuluttua avajaisista Karhulassa vietettiin ensimmäiset isot häät. Häävieraiden joukossa ollut muistelee, kuinka salmivaaralaisen sulhasen ja kursulaisen morsiamen häävalssiin yhtyi mukana tanssimaan koko sulhasen veljessarja kumppaneineen.                  

Muutaman vuoden kuluttua syksyllä 1959 vietetty seuran 30-vuotisjuhla oli arvokas tilaisuus. Tuolloin oli kulunut vasta n. 15 vuotta sotien päättymisestä, joten juhlan herkimmän osan muodosti sodissa kaatuneiden sankarivainajien muistolaatan paljastus. Taulussa on 27 sankarivainajan, entisten Sallan Karhujen jäsenten nimet. Paljastuspuheen piti vt. kirkkoherra Jarl Salonius. Puheensa lähtökohdaksi hän oli valinnut Paavalin I Korinttolaiskirjeen 9:24 sanat: ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte”


Sankarivainajien muistotaulu. Kuva Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo.

Sallan Karhujen toimitalo seisoi paikallaan reilut kolmekymmentä vuotta. Näinä vuosikymmeninä seuratalolle kävi etenkin alkuvuosikymmenenä vilkas liikenne. Siellä kokoonnuttiin, urheiltiin, näyteltiin, vietettiin häitä, katseltiin elokuvia. Siellä esiintyivät monet tunnetut artistit silloiseen tapaan eli aluksi ohjelmaa ja lopuksi puolitoistatuntia tanssia.. Siellä muulloinkin tanssittiin, rakastuttiin, kenties joskus petyttiinkin.

 

Alkuvuoskymmenen vilkkaan toiminnan jälkeen talon käyttö alkoi hiipua. Tanssin jytke ja muu liikunnan ääni vaikenivat. Talo kukoisti aikansa ja alkoi kuihtua ja ränsistyä. Tavallinen tarina seurantalon vaiheista alkoi tulla päätökseensä. Vielä 1980-luvun alkuvuosina seuran johtokunta pohti mahdollista talon remonttia, mutta asiasta ei päästy yksimielisyyteen ja taloudelliset resussitkin olivat rajalliset. Lopulta Karhulan kohtaloksi tuli purkaminen 1980-luvun puolivälissä.

Tänä päivänä talosta ovat jäljellä vain muistot ajalta, jolloin yhteisöissä voimallisesti ajettiin yhteisiä etuja ja harrastettiin. Nämä yhteisöt tarvitsivat toiminnalleen tyyssijan, seurantalon.

KAARLO KANTOLA

Menestyneitä urheilijoita

Sallan Karhut on kasvattanut monia menestyksekkäitä urheilijoita. Seuran viettäessä 50-vuotisjuhlaansa 1979 heitä palkittiin mitalein. Kuvassa vas. lukien: Kotala Onni, Similä Jouko, Tuuha Arto, Ilola Seppo, Hämäläinen Juha, Seppälä Tapani, Aatsinki Eero, Sarivaara Jorma ja seuran tuolloinen puh.johtaja Soppela Jouko. Kuva LK:n arkisto.

Porukan vanhin Onni Kotala voitti 1938 hiihdossa poikien Suomen mestaruuden. Jouko Similä, Arto Tuuha ja Seppo Ilola voittivat pujottelussa ja syöksylaskussa useitakin SM-mitaleja. Juha Hämäläinen voitti aikanaan yhdistetyssä nuorten SM:n. Eero Aatsinki, Jorma Sarivaara ja Tapani Seppälä saavuttivat 1966 viestihiihdossa poikien 3×5 km:n SM-hopeaa.

Palkittujen joukossa oli myös Kelloselästä syntyisin ollut Martti Meinilä. Sollefteåssa v. 1954 Suomi voitti sotilaspartiohiihdon MM:n joukkueella Eero Naapuri, Martti Meinilä, Tarmo Hokkanen, Tuomas Heikkinen. Meinilä oli myös ampumahiihdossa olympiaedustaja Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 sijoittuen kahdeksanneksi toiseksi parhaana suomalaisena.

Toisessa lehtikuvasta kopioidussa kuvassa olympiakisojen ampumahiihtojoukkue, vas. lukien Eero Laine, Antti Tyrväinen (saavutti hopeamitalin), Pentti Taskinen ja Martti Meinilä. Edessä kyyköttää joukkueen valmentaja Vilho Ylönen, joka on ainut suomalainen urheilija, joka on voittanut olympiamitalin sekä kesä- että talvikisoissa, tosin talvikisojen mitali tuli näytöslajina 1948 olleesta sotilaspartiohiihdosta. Ammunnassa Ylönen voitti Helsingissä 1952 hopeaa ja Melbournessa 1956 pronssia.

Teksti Kaarlo Kantola

Polkujuoksu puolella Maija Kaisanlahti on noussut Suomen kärkikaartiin ollessaan kaudella 2022 paras ei ammattilainen. Sijoutus Trailtourfinlandin kokonaiskilpailussa oli 4.

Kaarlo Kantolan muisteluja 1950-luvulta

KOILLIS-LAPIN HIIHTÄJÄT URHEILUKIPINÄÄ SYTYTTÄMÄSSÄ 50-LUVUN ALUSSA

Urheilun seuraaminen on poikavuosista saakka kuulunut harrastuksiini. Toisinaan tulee ajatelluksi, milloin oma urheilukipinä syttyi todelliseen roihuunsa.

Ensimmäinen urheiluotsikko, johon muistan kiinnittäneeni huomioni, oli kun Kemijärven Urheilijain Esko Berg voitti 1950 Valkeakoskella hiihdossa Suomen mestaruuden alle 18 vuotta. Pikku pojasta se ilmeisesti tuntui erikoiselta, että täältä pohjoisestakin löytyi tuon tason hiihtäjä. Entisestään mielenkiintoni kasvoi, kun isäni selitti minulle, että nuori hiihtäjä oli kotoisin Soppelasta, muutamien kilometrien päässä meidän evakkopaikasta Isokylässä. Sotien jälkeen evakosta palatessamme olimme näet asuneet vajavan vuoden Isokylän Jaakkolan talossa.

Lopullisesti urheilun seuraaminen vei mukanaan olympiavuonna 1952. Heti vuoden alussa loppiaisena koin sykähdyttävän hetken, kun Sallan Karhut voitti maakuntaviestin. Viesti hiihdettiin silloin seurajoukkueiden välisenä ja maantietä hiihtäen. Silloinen kisa tapahtui Kemijärveltä Sallaan 5 osuuden viestinä. Ensimmäinen vaihto oli Kemijärven Pulkkisessa, toinen Joutsijärvellä, kolmas Kursussa, neljäs Salmivaarassa ja maali oli Sallassa nykyisen Siwa-myymälän seutuvilla. Kilpailun kulkua saimme seurata Kuukkasen silloisesta näyteikkunasta, johon Tauno asetti tilanteet vaihdoittain.

Talviolympiakisat Oslossa seurasin tiiviisti, joista erityisesti jäi mieleeni 50 km:n hiihto. Kuitenkin koin sittenkin voimakkaampana tunteena kahden sallalaisen hiihtäjän saavutukset heti talviolympialaisten jälkeen.

Nuorten SM-hiihdot järjestettiin tuolloin Rovaniemen Ounasvaaralla. Sallan Karhut lähetti kilpailuihin  Raimo Vaaralan, jonka tiedettiin olevan erinomaisessa kunnossa. Hän oli mm. hiihtänyt erinomaisesti. mainitussa maakuntaviestissä osuuden Joutsijärvi – Kursu. Malttamattomana odottelin SM-kisojen tuloksia ja voi sitä riemua mitä tunsin, kun seuraavan päivän lehti tiesi kertoa Vaaralan voittaneen  alle 20 vuotta Suomen mestaruuden. Toisena kisassa oli myöhempi maailmanmestari ja olympiavoittaja Kalevi Hämäläinen häviten Vaaralalle 46 sekuntia. Esko Berg osoitti, että hänen parin vuoden takainen Suomen mestaruutensa ei ollut sattuma, sijoittuen kisassa kolmanneksi häviten Hämäläiselle ainoastaan 5 sekuntia. Koillislappilaisten menestystä täydensi Tuure Kärppä (nyk. Pajari) sijoittuen yhdenneksitoista.

Tuohon kisaan tavallaan liittyy yksi myöhempi tapahtuma. Kalevi Hämäläisen voittaessa 1958 Lahdessa maailmanmestaruuden, lehdet kertoivat hänen aikaisemmista saavutuksistaan kirjoittaen mm. “Nuorten SM-hopeaa hän saavutti 1952 voiton viedessä sittemmin maan nielemä Raimo Vaarala Sallasta”.

Viikko nuorten SM-kilpailujen jälkeen pidettiin vuoden 1952 Salpausselän hiihdot. Olin ensimmäistä vuotta oppikoulussa Kemijärvellä ja lauantai-iltana menin Pohjolan Liikenteen autossa kotiin Sallaan. Kursusta nousi eräitä miehiä kyytiin kertoen kovaäänisesti, kuinka sallalainen Martti Meinilä oli menestynyt hyvin saman päivän Salpausselän pikamatkalla. Mukavalta tuntui lukea seuraavan päivän lehdistä Meinilän sijoittuneen seitsemänneksi Selän 18 km:n hiihdossa. Koko talviolympialaisten 4 x 10 km:n viestihiihdon kultamitalijoukkue oli kymmenen sakissa, kahden joukkueen hiihtäjän jäädessä Meinilän taakse.

Nuorten hiihtäjien Esko Bergin ja Raimo Vaaralan parhaimmat saavutukset jäivät noihin nuorten sarjojen voittoihin. Sen sijaan Martti Meinilä saavutti mm. sotilaspartiohiihdossa maailmanmestaruuden 1954, sijoittui parhaana suomalaisena neljänneksi ampumahiihdon ensimmäisissä MM-kilpailuissa 1958 ja oli 1960 ampumahiihdon olympiaedustajana Squaw Valleyn kisoissa, sijoittuen kahdeksanneksi toiseksi parhaana suomalaisena.

Esko Berg toimi myöhemmin kauppiaana Rovaniemen Namman kylässä osallistuen aktiivisesti Namman Lujan seuratoimintaan. Eläkepäiviään hän viettää Rovaniemellä. Raimo Vaarala kierteli railakkaasti elellen poikamiehenä eri siirtotyömaita. Lopulta hän asettui Saijalle asumaan vaatimattomaan, väliaikaiseksi rakennettuun hirsimökkiin. Yksinäisen Saijan miehen elämän liekki sammui reilu vuosi sitten. Martti Meinilä vietti sotilasuransa jälkeen eläkepäiviään Rovaniemellä. Hänen viimeisiä elämän vuosia hämärsi etenevä dementia-sairaus kunnes nukkui pois muutama vuosi sitten.

Oman kotiseutuni hiihtäjät saivat urheilukipinäni todella syttymään. Valitettavasti on samalla todettava, että muutamat myöhemmät edustushiihtäjät dopingtoilailuillaan ovat yrittäneet liekkiä sammuttaa. Ehkä kuitenkin iän myötä elämän muut arvot ovat nousseet urheilun edelle. Muistojeni joukossa urheilulla on kuitenkin pysyvä sija.

Teksti Kaarlo Kantola

SM-kilpailut Vanhassa Sallassa 3.-4.4.1937

Hiihtomaja

Sallan Karhut järjestää tulevan maaliskuun lopulla pujottelun SM-juhlakisat Sallatunturilla. Tänä vuonnahan tulee kuluneeksi 80 vuotta vanhassa Sallassa järjestetyistä syöksylaskun ensimmäisistä SM-kilpailuista, joiden järjestämisestä päätettiin edellisenä vuonna.

Toukokuussa 1936 Hiihtoliitto totesi kokouksessaan, että syöksylaskua voidaan harjoittaa ainoastaan Lapin tuntureilla. Sopivimmaksi paikaksi todettiin Salla. SMY:n Sallan paikallisosasto oli saanut Metsähallitukselta luvan raivata kesän aikana Sallatunturille syöksylaskuradan, joten siellä voitiin jo seuraavana talvena järjestää kilpailut. Toisena perusteluna oli kilpailupaikkojen ja majoituksen läheisyys. Tuntureita lähellä olevien kirkonkylän majoituspaikkojen lisäksi Sallassa oli tuolloin kaksi tunturimajaa, Hiihtomaja ja Alamaja. Edellinen oli turistimaja avotakkoineen, jälkimmäinen tukkikämppä, jossa oli saatavilla tukkilaisten herkkuja käristystä ja hernerokkaa.
Hiihtoliitto päättikin lokakuussa 1936, että Sallassa järjestetään syöksy- ja pujotteluhiihdon SM-kilpailut 3.-4.4.1937 ja edellisellä viikolla järjestetään neuvojakurssit samassa paikassa. Kisojen järjestelyvastuu oli Hiihtoliitolla ja käytännön järjestelyistä vastasi Sallan Karhut. Seuran apuna olivat em. kurssilaiset.

Lauantaina 3.4.1937 kilapilulajina oli syöksyhiihto, joksi sitä tuolloin kutsuttiin. Rata alkoi Sallatunturin pohjoisrinteen metsärajalta ja päättyi Sallajärven rantaan. Alkuaan rata oli suunniteltu alkavaksi tunturin huipulta noin 2000 metrin pituiseksi, mutta lumen vähyyden vuoksi lähtöpaikka piti siirtää metsärajalle, jolloin radan pituus oli 1350 metriä ja korkeusero 300 metriä. Metsään raivatun radan aukon leveys oli ainoastaan viitisen metriä. Kilpailun voitti Kuopion Erkki Penttilä ylivoimaisesti. Toiseksi laski Lahden Esko Järvinen, tuleva suksitehtailija.

Sunnuntaina jatkettiin kilpailuja Välitunturin rinteellä pujottelulla. Kilpailuja tarkkailemaan tullut itävaltalainen Anton Obholtzer oli merkinnyt avotunturiin radan, jonka pituus oli 425 metriä ja korkeusero 135 metriä. Tämänkin kisan voitti Erkki Penttilä ja kakkonen oli paremmin huippuvoimistelijana tunnettu Martti Uosikkinen.

Erkki Penttilä (vas.) ja Martti Uosikkinen Kuva Jouko Listen albumista.

Kuvaparissa Erkki Penttilä (vas.) ja Martti Uosikkinen. Uosikkinen oli sekä Los Angelesin 1932 että Berliinin 1936 olympiakisoissa pronssia saavuttaneessa Suomen voimistelujoukkueessa. Hän kaatui Kollaan taistelussa 9.3.1940. Kuvat kirjasta ”Alppihiihtäjät” (2006), jota teosta samoin kuin kirjaa ”Alppihiihdon alkutaival” (2010) käytin tarinan lähteinä. Toisessa kuvassa Sallatunturin Hiihtomaja.

Teksti Kaarlo Kantola

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sallan Karhut juhlii

Sallan Karhut 50 v. Kuva Lapin Kansan arkisto

Sallan Karhut 50-vuotta vuonna 1979

Perinteiseen tapaan myös Sallan Karhujen vuosijuhlissa on aikanaan palkittu seura-aktiiveja. SaKa:n täyttäessä 50 vuotta 1979, vuosijuhlassa saivat seuran muistomitalin läsnä olleet entiset puheenjohtajat. Kuvassa vas. lukien Eero Urponen, Väinö Kuitunen, Esko Similä, Tauno Kuukkanen, Eero Rauma, Martti Rosenius ja Markku Hänninen. Eero Urponen oli seuran pitkäaikaisin puheenjohtaja ja oli seuran peräsimessä, kun vanhassa Sallassa järjestettiin 1937 ensimmäiset syöksylaskun SM-kilpailut.

Sallan Karhut 60-vuotta. Kuva Lapin Kansan arkisto

Sallan Karhut 60-vuotta

 

Kuva on SaKa:n 60-vuotisjuhlista 1989 ja se osoittanee, että seurassa toimiminen oli iloinen asia. Kuvassa vas. silloinen kunnanjohtaja Sauli Ahopelto, silloinen seuran puheenjohtaja Esko Kokkonen ja ansioitunut seura-aktiivi Kalevi Ojala

Teksti Kaarlo Kantola