KOILLIS-LAPIN HIIHTÄJÄT URHEILUKIPINÄÄ SYTYTTÄMÄSSÄ 50-LUVUN ALUSSA
Urheilun seuraaminen on poikavuosista saakka kuulunut harrastuksiini. Toisinaan tulee ajatelluksi, milloin oma urheilukipinä syttyi todelliseen roihuunsa.
Ensimmäinen urheiluotsikko, johon muistan kiinnittäneeni huomioni, oli kun Kemijärven Urheilijain Esko Berg voitti 1950 Valkeakoskella hiihdossa Suomen mestaruuden alle 18 vuotta. Pikku pojasta se ilmeisesti tuntui erikoiselta, että täältä pohjoisestakin löytyi tuon tason hiihtäjä. Entisestään mielenkiintoni kasvoi, kun isäni selitti minulle, että nuori hiihtäjä oli kotoisin Soppelasta, muutamien kilometrien päässä meidän evakkopaikasta Isokylässä. Sotien jälkeen evakosta palatessamme olimme näet asuneet vajavan vuoden Isokylän Jaakkolan talossa.
Lopullisesti urheilun seuraaminen vei mukanaan olympiavuonna 1952. Heti vuoden alussa loppiaisena koin sykähdyttävän hetken, kun Sallan Karhut voitti maakuntaviestin. Viesti hiihdettiin silloin seurajoukkueiden välisenä ja maantietä hiihtäen. Silloinen kisa tapahtui Kemijärveltä Sallaan 5 osuuden viestinä. Ensimmäinen vaihto oli Kemijärven Pulkkisessa, toinen Joutsijärvellä, kolmas Kursussa, neljäs Salmivaarassa ja maali oli Sallassa nykyisen Siwa-myymälän seutuvilla. Kilpailun kulkua saimme seurata Kuukkasen silloisesta näyteikkunasta, johon Tauno asetti tilanteet vaihdoittain.
Talviolympiakisat Oslossa seurasin tiiviisti, joista erityisesti jäi mieleeni 50 km:n hiihto. Kuitenkin koin sittenkin voimakkaampana tunteena kahden sallalaisen hiihtäjän saavutukset heti talviolympialaisten jälkeen.
Nuorten SM-hiihdot järjestettiin tuolloin Rovaniemen Ounasvaaralla. Sallan Karhut lähetti kilpailuihin Raimo Vaaralan, jonka tiedettiin olevan erinomaisessa kunnossa. Hän oli mm. hiihtänyt erinomaisesti. mainitussa maakuntaviestissä osuuden Joutsijärvi – Kursu. Malttamattomana odottelin SM-kisojen tuloksia ja voi sitä riemua mitä tunsin, kun seuraavan päivän lehti tiesi kertoa Vaaralan voittaneen alle 20 vuotta Suomen mestaruuden. Toisena kisassa oli myöhempi maailmanmestari ja olympiavoittaja Kalevi Hämäläinen häviten Vaaralalle 46 sekuntia. Esko Berg osoitti, että hänen parin vuoden takainen Suomen mestaruutensa ei ollut sattuma, sijoittuen kisassa kolmanneksi häviten Hämäläiselle ainoastaan 5 sekuntia. Koillislappilaisten menestystä täydensi Tuure Kärppä (nyk. Pajari) sijoittuen yhdenneksitoista.
Tuohon kisaan tavallaan liittyy yksi myöhempi tapahtuma. Kalevi Hämäläisen voittaessa 1958 Lahdessa maailmanmestaruuden, lehdet kertoivat hänen aikaisemmista saavutuksistaan kirjoittaen mm. “Nuorten SM-hopeaa hän saavutti 1952 voiton viedessä sittemmin maan nielemä Raimo Vaarala Sallasta”.
Viikko nuorten SM-kilpailujen jälkeen pidettiin vuoden 1952 Salpausselän hiihdot. Olin ensimmäistä vuotta oppikoulussa Kemijärvellä ja lauantai-iltana menin Pohjolan Liikenteen autossa kotiin Sallaan. Kursusta nousi eräitä miehiä kyytiin kertoen kovaäänisesti, kuinka sallalainen Martti Meinilä oli menestynyt hyvin saman päivän Salpausselän pikamatkalla. Mukavalta tuntui lukea seuraavan päivän lehdistä Meinilän sijoittuneen seitsemänneksi Selän 18 km:n hiihdossa. Koko talviolympialaisten 4 x 10 km:n viestihiihdon kultamitalijoukkue oli kymmenen sakissa, kahden joukkueen hiihtäjän jäädessä Meinilän taakse.
Nuorten hiihtäjien Esko Bergin ja Raimo Vaaralan parhaimmat saavutukset jäivät noihin nuorten sarjojen voittoihin. Sen sijaan Martti Meinilä saavutti mm. sotilaspartiohiihdossa maailmanmestaruuden 1954, sijoittui parhaana suomalaisena neljänneksi ampumahiihdon ensimmäisissä MM-kilpailuissa 1958 ja oli 1960 ampumahiihdon olympiaedustajana Squaw Valleyn kisoissa, sijoittuen kahdeksanneksi toiseksi parhaana suomalaisena.
Esko Berg toimi myöhemmin kauppiaana Rovaniemen Namman kylässä osallistuen aktiivisesti Namman Lujan seuratoimintaan. Eläkepäiviään hän viettää Rovaniemellä. Raimo Vaarala kierteli railakkaasti elellen poikamiehenä eri siirtotyömaita. Lopulta hän asettui Saijalle asumaan vaatimattomaan, väliaikaiseksi rakennettuun hirsimökkiin. Yksinäisen Saijan miehen elämän liekki sammui reilu vuosi sitten. Martti Meinilä vietti sotilasuransa jälkeen eläkepäiviään Rovaniemellä. Hänen viimeisiä elämän vuosia hämärsi etenevä dementia-sairaus kunnes nukkui pois muutama vuosi sitten.
Oman kotiseutuni hiihtäjät saivat urheilukipinäni todella syttymään. Valitettavasti on samalla todettava, että muutamat myöhemmät edustushiihtäjät dopingtoilailuillaan ovat yrittäneet liekkiä sammuttaa. Ehkä kuitenkin iän myötä elämän muut arvot ovat nousseet urheilun edelle. Muistojeni joukossa urheilulla on kuitenkin pysyvä sija.
Teksti Kaarlo Kantola